Vielä on 6 päivää Valkeakosken näyttelyyn. Meidänhän piti harjoitella tälläkertaa ahkerammin kuin yleensä, mutta toisin kävi taas. Täytyy taas toivoa, että Birdie hoitaa homman kuten aina ennenkin. Tällä kertaa voin sentään lohduttaa itseäni sillä, ettei meillä ole kuin kolme kuukautta viimeisimmästä näyttelystä. Viimevuonnahan pidimme ennen messaria puolen vuoden tauon ja ei kun kehään pelkällä edellisen illan pikakertauksella kehäkäytöksestä. Hyvinhän se silloinkin meni, joten miksi ei nytkin? Toivotaan parasta.

Reissu itsessään tulee varmasti olemaan oikein mukava. Stabien kehä alkaa noin kello 12.30, joten matka kohti näyttelypaikkaa ei ala kohtuuttoman aikaisin. Juttuseurastakaan ei varmasti ole pulaa näyttelypaikalla, saatika sitten autossa kun pääsemme matkaamaan Sinikan kyydillä. Eiköhän meillä riitä taas juttua yllin kyllin :) Vielä kun on häkkienkantoapu (alias Joonas) pakattu takapenkille ja ainakin kolmin kappalein musta-valkoisia koiria takaboxiin. Birdie saa tosiaan varsin miellyttävää matkaseuraa kun Sinikan tytöt Mella ja Saya lähtecät myös matkaan. Saapa nähdä liittyykö joukkoon vielä Birdien ja Sayan tytär Adakin.

Lillillä ei onneksi ole moisia reissuja päänvaivanaan. Lähinnä rouvan päätä ovat tänä kesänä vaivanneet punkit ja muut ötökkäklaanin lahjat maailmalle. Eilisaamuna katselin aamupalapöydästä, että mitähän se Lilli sieltä lattialta löytää? Ilmeiseti jonkun hämähäkin tai vastaavan, joka sitten ärsytti suupieliä. Eikös sitten alkanutkin hirmuinen kyhnytä kuonoa lattiaan/seinään/kaappiin/tassuun/muuhun lähellä olevaan -rumba. :D Onneksi tilanne kuitenkin rauhoittui muutamassa minuutissa eikä sen suurempia jälkiä suussa näkynyt.

Itse jumitan täällä Asikkalassa ilman koiria. Täytyy siis yrittää tyytyä lehmiin, hevosiin, kaneihin, rottiin, kaloihin, kotiloihin tai muihin mönkiäisiin. Kyllähän täältäkin koiria löytyy, mutta ei se ole sama ilman omaa lenkkikaveria. Perjantaita ja kotiinpaluuta siis odotellen..