Syyskuun puolen välin paikkeilla matkasin Birdien luo espooseen. Pakkasimme kimpsut ja kampsut, jonka jälkeen suuntasimme maalle, Lammille. Birdie siis pääsi maistamaan hieman maalaiselämää työharjotteluni siivellä. Ensin piti suoriutua junalla Pasilaan, vaihtaa junaa ja matkata vielä tunnin verran. Perille päästiin hyvin ja olin todella tyytyväinen kun kaikki koirat tulivat keskenään toimeen (Ja siinä porukassa oli sentään 3 urosta ja juoksuinen narttu!). :)

Paljasjalkaisena taajamakoirana Birdie sopeutui erinomaisesti maalle. Ensiärkytyksen jälkeen tutustuttiin lähemmin sekä hevosiin, lehmiin, että traktoreihinkin. Ensimmäiset päivät pystyin pitämään koiraa aika vapaasti irti, mutta tarpeeksi kotiuduttuaan jouduin olemaan hieman varovaisempi kun lähimetsikön ja lihakarjan laidunten hajut alkoivat käydä liian vastustamattomiksi.. Muutaman kerran herra pääsi myös ulkoiluttamaan itse itseään. Erityisesti se taisi nauttia siitä kun sai emäntänsä juoksemaan suoraan suihkusta pyyhe päällä pitkin poikin :D Pakko oli lähteä perään kun Birdie oli niin tomerasti menossa kohti sonnilaidunta, jossa sonni uhosi ("Tuu tänne vaan koira! Just niin, tänne päin ja susta on enää märkä läntti jäljellä!"). No, siitäkin sitten selvittiin ja kaksi viikkoa meni ihan hujahtamalla.

Ja mitäpäs muuta sitä voikaan sitten odottaa kuin itkua pitkästä ilosta? Ainakaan meidän kohdalla. Muutamaa päivää ennen lähtöä Birdie alkoi aamuisin käyttäytyä oudosti. Sillä tuntui olevan selkä jumissa, mutta kun pääsi liikkeelle niin mitään erikoista ei ollut huomattavissa. Uskottelin itselleni, että koiralla oli vain hieman jumia, vaikka päässäni tietysti pelkäsin jotain pahempaa. Pari päivää siis kului näin ja päästiin takaisin kotipuoleen. Loppujen lopuksi Birdie jouduttiin kuitenki viemään lääkärille ja syykin selvisi: virtsaputkentulehdus. Pientä, eikö? Tilanne on nyt kuitenkin se, että on kokeiltu kahta eri antibioottia ilman tehoa ja kolmas on nyt testissä. Lisäksi alkuviikosta mennään ultraan virtsakivien varalta. Toivottavasti nyt sitten selvilää mikä on vikana. Virtsakiviäkö? Vai eivätkö aikaisemmat antibiootit vain yksinkertaisesti sopineet?

Jotain äksöninkin tapaista on taas tulossa, sillä Voittaja 2008 alkaa lähestyä. Ilmottautuminen on jo tehty, mutta jää nyt sitten nähtäväksi päästäänkö tänä vuonna kehään asti. Lisäksi pääsen viikon kuluttua tapaamaan Sinisuven A-pentuetta ja odotan kovasti näkeväni miten kaikki ovat kehittyneet. :) Saan varmasti nähdä reippaita koiranalkuja omistajineen.