Blogimme löytyy tästä lähin osoitteesta http://www.ellitco.blogspot.com/

Syyskuun puolen välin paikkeilla matkasin Birdien luo espooseen. Pakkasimme kimpsut ja kampsut, jonka jälkeen suuntasimme maalle, Lammille. Birdie siis pääsi maistamaan hieman maalaiselämää työharjotteluni siivellä. Ensin piti suoriutua junalla Pasilaan, vaihtaa junaa ja matkata vielä tunnin verran. Perille päästiin hyvin ja olin todella tyytyväinen kun kaikki koirat tulivat keskenään toimeen (Ja siinä porukassa oli sentään 3 urosta ja juoksuinen narttu!). :)

Paljasjalkaisena taajamakoirana Birdie sopeutui erinomaisesti maalle. Ensiärkytyksen jälkeen tutustuttiin lähemmin sekä hevosiin, lehmiin, että traktoreihinkin. Ensimmäiset päivät pystyin pitämään koiraa aika vapaasti irti, mutta tarpeeksi kotiuduttuaan jouduin olemaan hieman varovaisempi kun lähimetsikön ja lihakarjan laidunten hajut alkoivat käydä liian vastustamattomiksi.. Muutaman kerran herra pääsi myös ulkoiluttamaan itse itseään. Erityisesti se taisi nauttia siitä kun sai emäntänsä juoksemaan suoraan suihkusta pyyhe päällä pitkin poikin :D Pakko oli lähteä perään kun Birdie oli niin tomerasti menossa kohti sonnilaidunta, jossa sonni uhosi ("Tuu tänne vaan koira! Just niin, tänne päin ja susta on enää märkä läntti jäljellä!"). No, siitäkin sitten selvittiin ja kaksi viikkoa meni ihan hujahtamalla.

Ja mitäpäs muuta sitä voikaan sitten odottaa kuin itkua pitkästä ilosta? Ainakaan meidän kohdalla. Muutamaa päivää ennen lähtöä Birdie alkoi aamuisin käyttäytyä oudosti. Sillä tuntui olevan selkä jumissa, mutta kun pääsi liikkeelle niin mitään erikoista ei ollut huomattavissa. Uskottelin itselleni, että koiralla oli vain hieman jumia, vaikka päässäni tietysti pelkäsin jotain pahempaa. Pari päivää siis kului näin ja päästiin takaisin kotipuoleen. Loppujen lopuksi Birdie jouduttiin kuitenki viemään lääkärille ja syykin selvisi: virtsaputkentulehdus. Pientä, eikö? Tilanne on nyt kuitenkin se, että on kokeiltu kahta eri antibioottia ilman tehoa ja kolmas on nyt testissä. Lisäksi alkuviikosta mennään ultraan virtsakivien varalta. Toivottavasti nyt sitten selvilää mikä on vikana. Virtsakiviäkö? Vai eivätkö aikaisemmat antibiootit vain yksinkertaisesti sopineet?

Jotain äksöninkin tapaista on taas tulossa, sillä Voittaja 2008 alkaa lähestyä. Ilmottautuminen on jo tehty, mutta jää nyt sitten nähtäväksi päästäänkö tänä vuonna kehään asti. Lisäksi pääsen viikon kuluttua tapaamaan Sinisuven A-pentuetta ja odotan kovasti näkeväni miten kaikki ovat kehittyneet. :) Saan varmasti nähdä reippaita koiranalkuja omistajineen.

Lillin veteraani-ikä alkaa jo ihan virallisesti kolkutella ovella. Ensi sunnuntaina eli 14.9. tulee täyteen 8 vuotta!

Synttäreitä juhlistettiin kuitenkin jo viime viikolla kun päätimme fiksusti saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja pitää sekä Lillille, että Timille bileet samalla kertaa ;) Timihän on vielä ihan nuori ja vetreä kun vuosia tuli täyteen vasta kolme. Vierailevana tähtenä meillä oli myös Kukka-bouvier.

Päivän ohjelmaan kuului leikkiä, painia ja lahjojen jakoa. :) Herrasmiehenä Timi oli myös valikoinut Lillille tuotavaksi kauniin kimpullisen kukkia, mutta synttärisankari taisi arvostaa hiukka enemmän paketista saamiaan kalaherkkuja. :D Molemmat synttärisankarit saivat lisäksi pienet kakunpalat (lihahyytelö, nakki, kalaherkku), mutta Kukka sai tyytyä kuivanappulaan. Alempana hieman kuvasatoa:

Synttärisankari intoutuivat rallaamaan pitkin pihamaata

Kakkua :)

Pakollinen edustuskuva; Lilli, Kukka & Timi

Itse olen viimeisen viikon totutellut navetan arkeen. Eli työssäoppimisjakso alkoi ja olen hommissa hienossa navetassa Lammilla. :) Kuusi viikkoa on nyt tarkoitus olla siellä ja sitten alkaakin syysloma. Hienosti on ensimmäinen viikko mennyt ja aikaa on tullut vietettyä myös isäntäperheen hevosten parissa. Ensiviikolla matkaan lähtee myös ystäväni kamera, joten saatan tännekkin muutaman kuvan heittää. Ja suunnitelmissa on myös raahata Birdie vähän maalaismaisemia tutkimaan :) Saapä nähdä miten 'kaupunkikoira' pärjää lehmien ja viljapeltojen keskellä.

Ainiin ja ensimmäiseen näyttelyyn pääsen Kukan viemään marraskuussa.. mitähän siitäkin tulee.

Näyttelyä edeltävänä iltana saimme jännitystä päivään kun Birdie päätti iltalenkillä lähteä hirven perään. Minkäs se metsäkoira luonnoilleen mahtaa kun emäntä pitää varmassa hirvipaikassa koiraa irti... No, karkureissu ei onneksi kahtakymmentä minuuttia kauempaa kestänyt kun märkä, kurainen (!) ja väsynyt koira palasi takaisin. Ja ei kun kotiin suoraa päätä pesulle.. Saipa poika ainakin kunnon iltajuoksut tehtyä ja uni maittoi hyvin :D

Lähtö kohti valkeakoskea oli sunnuntaina noin kahdeksalta aamulla. Sinikka poimi minut, Joonaksen ja koiran kyytiin espoosta, josta sitten suunnattiin kohti näytelypaikkaa. Menomatka sujui nopeammin kuin odotettiin eli olimme paikan päällä jo hyvissä ajoin. Sinikka oli onnistunut sovittamaan isoimman häkkinsä mukaan, joten oman häkkimme jäi pois kyydistä. Koirat siis saivat jakaa jättihäkin keskenään.

Tuomarimme oli Maria Dekaristou kreikasta. Birdie sai yksittäisarvostelussa erinomaisen ja esiintyi okein mallikkaasti. :) (Vuhuu, ei se koira kaikkea ole unohtanut!) Birdien kanssa avoimessa kisasi Freddy, joka Sinikan esittämänä nappasi myös erin. Parhaaksi urokseksi tuomari osoitti Birdien ja Freddy sai sertin kun meillehän niitä ei enää jaella. Juniorinarttu Anni sai myös erinomaisen ja oli näin luokkavoittaja (myös Annille lähti sertti matkaan). Avoimissa nartuissa pääsin minäkin hetkeksi kehään esittämään Birdien morsiota Sayaa. Mella nappasi erinomaisen ja voitti vielä nartutkin kun Saya sai EH:n. Hetken pohdittuaan tuomari osoitti rodun parhaaksi Mellan ja Birdie siis VSP! :) Ryhmäkehässä Mella kävi pyörähtämässä, mutta sijoitusta ei stabyille tullut.

Illalla ehdin vielä muutaman harjoituskierroksen tehdä bouvier Kukan (Exåress Empress) kanssa kotipihalla. Näyttelytreenitkin on jo sovittu ja marraskuussa sitten suunnataan pentunäyttelyihin. :) Saapa nähdä miten selviän tämän rotuisen koiran esittämisestä kehässä..

Tässä vielä muutama kuva Valkeakoskelta:

Vielä on 6 päivää Valkeakosken näyttelyyn. Meidänhän piti harjoitella tälläkertaa ahkerammin kuin yleensä, mutta toisin kävi taas. Täytyy taas toivoa, että Birdie hoitaa homman kuten aina ennenkin. Tällä kertaa voin sentään lohduttaa itseäni sillä, ettei meillä ole kuin kolme kuukautta viimeisimmästä näyttelystä. Viimevuonnahan pidimme ennen messaria puolen vuoden tauon ja ei kun kehään pelkällä edellisen illan pikakertauksella kehäkäytöksestä. Hyvinhän se silloinkin meni, joten miksi ei nytkin? Toivotaan parasta.

Reissu itsessään tulee varmasti olemaan oikein mukava. Stabien kehä alkaa noin kello 12.30, joten matka kohti näyttelypaikkaa ei ala kohtuuttoman aikaisin. Juttuseurastakaan ei varmasti ole pulaa näyttelypaikalla, saatika sitten autossa kun pääsemme matkaamaan Sinikan kyydillä. Eiköhän meillä riitä taas juttua yllin kyllin :) Vielä kun on häkkienkantoapu (alias Joonas) pakattu takapenkille ja ainakin kolmin kappalein musta-valkoisia koiria takaboxiin. Birdie saa tosiaan varsin miellyttävää matkaseuraa kun Sinikan tytöt Mella ja Saya lähtecät myös matkaan. Saapa nähdä liittyykö joukkoon vielä Birdien ja Sayan tytär Adakin.

Lillillä ei onneksi ole moisia reissuja päänvaivanaan. Lähinnä rouvan päätä ovat tänä kesänä vaivanneet punkit ja muut ötökkäklaanin lahjat maailmalle. Eilisaamuna katselin aamupalapöydästä, että mitähän se Lilli sieltä lattialta löytää? Ilmeiseti jonkun hämähäkin tai vastaavan, joka sitten ärsytti suupieliä. Eikös sitten alkanutkin hirmuinen kyhnytä kuonoa lattiaan/seinään/kaappiin/tassuun/muuhun lähellä olevaan -rumba. :D Onneksi tilanne kuitenkin rauhoittui muutamassa minuutissa eikä sen suurempia jälkiä suussa näkynyt.

Itse jumitan täällä Asikkalassa ilman koiria. Täytyy siis yrittää tyytyä lehmiin, hevosiin, kaneihin, rottiin, kaloihin, kotiloihin tai muihin mönkiäisiin. Kyllähän täältäkin koiria löytyy, mutta ei se ole sama ilman omaa lenkkikaveria. Perjantaita ja kotiinpaluuta siis odotellen..